Koti 1
Turun koti. Se paikka, mihin Suomessa tulee posti.
Jääkaapissa on aina sitä, mitä sinne olen sullonut. Keittiössä on aina sitä, mitä sinne jätin. Vessapaperia kuluu rulla kuukaudessa.
Tämä koti vaihtuu kohta. Olen todennut yksin elämisen sopivan itselleni huonosti.

Koti 2
Pohjanmaa. Äidin koti. Se kaikki, mistä joskus lähdin.
Jääkaappi on aina täynnä asioita, joita en ikinä itse ostaisi tai edes dyykkaisi. Keittiö on luovassa kaaoksessa. Vessapaperia on aina.

Koti 3
Saksan koti. Koti, joka tuntuu kodilta.
Jääkaappi on aina liian tyhjä, mutta silti siellä kehittyy uusia eliöitä nopeammin, kuin niitä ehtii tuhota. Keittiössä on aina kasa tiskiä ja liian vähän astioita. Vessapaperia kuluu varovasti arvioiden kolme pakettia viikossa.
Viikko Berliinissä avasi siitä huolimatta yllättäen silmät. Tiedän, mihin tällä hetkellä kuulun.

Koti 4
Bolivian kyläni.
Jääkaappeja ei ole. Keittiö on samalla olohuone ja tila, missä lapset tekevät läksyt. Vessoja on yhteensä neljä, joista kaksi perheissä. Vessapaperi on kreppiä, jota pitää aina kantaa itse mukana.

Voin olla fyysisesti läsnä vain yhdessä paikassa kerrallaan. Loppu jää väkisinkin vähemmälle.
Berliinistä lähtiessä kuvittelin tiskaamisella ja vessapaperilla olevan paljonkin tekemistä viihtymiseni kanssa. Kahdessa kuukaudessa olen kuitenkin ehtinyt todeta, että on tärkeämpää voida nukahtaa jonkun muun sänkyyn leffaa katsellessa. Samoin on olennaista saada olla väkivallasta mitä tahansa mieltä ja voida taistella Israelin ja Palestiinan tekemisistä ja tekemättä jättämisistä saamatta saman tien leimaa otsaan.