Suomi ei maistu mansikalta. Eipä sitä koskaan tehnyt Saksakaan.

Kahden kuukauden jälkeen alkaa hahmottua, mitä oikeasti kotoa Sasasta kaipaan ja minkä tärkeyttä pitää vielä miettiä.

Ihmiset
Tämän tiesin jo etukäteen. Olen ollut ihan riittävän usein paikoista poissa tietääkseni, että kaipaan ystäviä.
Jännittävää sen sijaan on, keitä ja miten.
Näinä skypen kulta-aikoina on ollut yllättävää, kenen kenssa tulee pidettyä yhteyttä enemmän, kuin muiden ja kenelle ei ole saanut edes kirjettä kirjoitettua koko poissaolonsa aikana.

Eniten kaipaan "aviomiestä", kloppia, johon palavasti ihastuin keväällä ja jonka takia olen parin kauniin viikon jälkeen kuollut monta kuolemaa (eikä ne ole vielä luetut). Olemme kutsuneet toisiamme kauan puolisoiksi suhteemme muistuttaessa jatkuvasti enemmän ja enemmän pitkää avioliittoa.

Politiikka
Täkäläinen ulkoparlamentaarinen toiminta tukehduttaa hitaasti, mutta varmasti

Raksa
Oi sahajauhon tuoksu, oi putkipihtien kylmyys kämmenessä...

Viikon päästä pääsen näkemään tämän kaiken ja toteamaan, että mielikuvia tuli romantisoitua.
Kotona käydessä pitäisi samalla miettiä yhteistä tulevaisuutta: Työsopimustani täällä jatkettiin yli vuodeksi.