Urheilullinen minä on aina ollut vähän muuta minua pienempi ja jäänyt kovasti taka-alalle. Jos olenkin joskus innostunut jostain, en ikinä ole jaksanut tehdä asialle ihan oikeasti mitään, yhtä puolentoista vuoden aikidojaksoa lukuunottamatta. Eilen kuitenkin lähdin mielenkiinnosta mukaan kiipeilemään.

(kuva lainattu)

Kolme tuntia myöhemmin oli pakko lopettaa, vaikka mieli olisi vielä vetänyt ylöspäin. Kenkiä ei enää saanut pakottamallakaan jalkaan ja raajoissa oli enemmän maitohappoa kuin otetta.

Tätä lisää!