Monen itkun ja hyvästien jälkeen vilkutin vielä viimeisen kerran Rostockissa lauantai-iltana sukkahousuillani bussin ikkunasta saattamaan tulleille kavereille - ja itkin.
Tänä aamuna olin ennen kymmentä Turussa. Ennen yhtätoista olin nähnyt asunnon ja siihen liittyvät kellaritilat ja ennen kolmea olin päässyt takaisin suomalaisen sosiaaliturvan syleilyyn.

Jääkaapissa on valon lisäksi purkki jugurttia ja ruohosipulilevitettä. Lattialla lojuu rinkka, reppu, vaatteita ja tietokone. Keittiössä ja vessassa on valo, mutta yksiön ainoassa huoneessa pitää tulla toimeen ilman.
Muutan kamat viikonloppuna Pohojammaalta tänne. Maanantaista eteenpäin saa kaffia ja jos ilmoittautuu etukäteen, pullaa.