Jos työmatkan nimi on TYÖmatka niin saattaa olla, että sitä TYÖtä tulee sitten tehtyä niin paljon, että ei lopulta edes tiedä, missä tuli käytyä. Onnekseni lafkan suunnitelmat meni niin monesti uusiksi, että päädyin Dubliniin lataamaan muutamaksi päiväksi. Irlantiin pitää päästä vielä uudestaan.

Kotimatkalla bongasin vanhan koulukaverin poikansa kanssa. Oli kiva matkata edes pala jonkun kanssa. Ja oli hämmentävää tajuta, millaisessa yhteisössä vietin kolme vuotta nuoruudestani päätymättä siihen yhteisöön millään tavalla jäseneksi. Jotenkin olin aina sitä mieltä, että "ne kaikki" on ylimielisiä maailmannapoja ja suljin itseni ulkopuolelle, että en olisi yksi Niistä. Nyt ajatellen olin itse siinä suhteessa vähintään yhtä ikävä, kuin millaisena Niitä pidin.

Kynnyksellä kotona odotti kirje KELAlta. Sen sijaan, että olisin saanut uuden sinisen kortin, sain uuden suomalaisen, vaikka vanhakin olisi vielä. Ei tarvitse ymmärtää...
Keittiöön asti päästyäni odottamassa oli jotain, mihin en ole tottunut. Keittiö oli edelleen siisti, mutta leipä korissa oli homeessa. Vanhaan kotiin tullessa olisi vastassa ollut ennemminkin kaaos, mutta ruuan pilaantuminen olisi ollut ennen kuulumatonta.

Ohimennen kommunikoin kotiinpäin yötä myötän ja luin siinä sivussa valittuja blogeja. Ikuisuuden kautta löytyi linkki, johon jäin koukkuun. Olen ihastunut uudestaan suomalaiseen lastenkirjallisuuteen, täällä tehtyihin lasten ohjelmiin ja lasten musiikkiin. Tervetuloa kotiin?

Sitten viikon Turkukysymys: mistä täältä kannattaa ostaa lankaa?