Kämppis soitti kahden pintaan ja pyysi hakemaan poikansa koulusta, kun oli tullut jotain häslinkiä. OK, laiskana akateemisena työttömänä pystyn aikalailla joustavasti viemään ja hakemaan pienempiäni paikoista A paikkoihin B tai C.
Olin oikeastaan sopinut tapaavani samaan aikaan ihmisiä, jotka toisistaan riippumatta tuli kaikki 1,5 tuntia myöhässä. Jos en itse olisi übertäsmällinen, en ehkä olisi kiehunut ihan samalla tavalla porukan lappaessa lopulta paikalle. PUOLITOISTA TUNTIA??? Deutsche Pünktlichkeit? Mua on huijattu...

Gut, lyhensin tapaamisen minimiin ja menin takaisin leikkimään aasilla, legoukolla ja moottorillisella BMW:llä. Tärkeysjärjestys on ihmisen elämässä oltava.
Lopulta lapsen muualla asuvan äidin ilmaantuessa paikalle olin ehtinyt rauhoittua uudelleen. Juteltiin niitä näitä, kunnes porraskäytävässä Minikämppiksen äiti päästi suustaan sammakoita, joita en olisi halunnut kuulla omilta - eronneilta - vanhemmiltani. Olen jonkin verran käynyt Minikämppiksen kanssa vanhempiensa eroa läpi ja kuvittelen tietäväni, miten "ihastanut" 7-vuotias oli kuulemaan kyseiset sammakot.

Tämä ei vaikuta mun päivältä, ei lain. Toivottavasti tämä on viimeinen polkkani tänään aiheella "meni hermot". [Ei, ei PMSää]