Usein tunnen itseni kotona äidiksi korjatessani muiden jälkiä. En pese pyykkejä, mutta siivoan rakennustyömaita, korjaan pesukoneita, pesen suihkun, lakaisen portaat ja niin edelleen.
Erityisesti tunnen itseni perheen reproduktion ytimeksi ottaessani siinä vaiheessa kopin, kun kukaan muu ei enää jaksa/voi.
Kotona jaksan aina miettiä sitä, että en vastavuoroisesti tee muita hommia. En keitä, koska inhoan ruuan laittoa. En rakenna yhtä paljon, kuin muut, koska toimistossa on kivempaa.

Kun alan tuntea itseni äidiksi valikoitujen ystävien joukossa, on jossain ylitetty raja.
Minä en - kirosanakirosana - halua olla olemassa vain asioiden järjestämiseksi, ohjaamiseksi ja loppuun saattamiseksi.