Mitä järkeä on heittää ihminen erikseen erityiskorvattavien lääkkeiden saajien joukosta pihalle jos on jo muutenkin jo menettänyt sairasvakuutuskorttiaan myöten kaikki etuutensa?
Onko Joku vaan etukäteen kauhean onnellinen siitä, että näkee minut sielunsa silmin kipittämässä lääkärinlausuntojen perässä syyskuussa? Sille Jollekin on toivattavasti selvää, miten helppoa Suomessa on saada aika neurologille.
Haluaako Joku välttämättä käsitellä uuden anomuksen neljä kuukautta vanhan päätöksen voimaan astumisesta?
Rakastaako Joku niin paljon byrokratiaa, että odottaa kielipitkällä lääkkeiden ostamisen jälkeen tulleita papereita? Niitä rahankinuamisanomuksia kun ei tulisi ollenkaan, jos olisi heti apteekissa vilauttaa Y111-tunnus KELA-kortin nurjalla puolella.

Kun KELA tuntuu liian vaikealta, voin aina vertailla (se tekstin pätkä siellä faktojen jäljessä) todetakseni elämäni helpoksi. Ja minä sentään suunnittelen vielä ihmeparantumista. Olen nimittäin päättänyt, että viimekuiset kolme epilepsiakohtausta oli elämäni viimeiset. Hups! Ihmeparannuin!