Eilisilta kului kolmissa bileissä. Kaksi kämppistä vanheni, molemmat omissa juhlissaan ja vielä alakerrassakin rokki soi. Niinpä tanssin valssia, tangoa ja masurkkaa samaan aikaan ja yritin vielä hoidella portsarin hommatkin kotiin.
Herättyäni tänään puolilta päivin käänsin kylkeä ja toivoin, että olisi sunnuntai. Toivoin niin kovasti, että viisi tuntia myöhemmin kuvittelin jo missanneeni kokonaan lauantain - joka siis on kuin onkin vasta käynnissä. Hämmentävää.

[Ei sanaakaan siitä, että jonkun piti ottaa itseään niskasta kiinni päihteiden suhteen!]

Iltaan kuului myös omituisia hetkiä Säätöni kanssa. Sen seurauksena olen tänään hokenut koko päivän SuomiSuomiSuomi-mantraa. Elämän ja ongelmien pakoilu on aina ollut bravuurini. Saksaankaan en olisi ikinä päätynyt ilman suomalaista sosiaalista itsemurhaa.

Kaiken krapulakaaoksen keskellä iloitsen edistysaskelista - ihan kirjaimellisesti. Tänään kävin yhden kyynersauvan kanssa kaupassa. Siunattu illuusio itsenäisyydestä!