Pääsin työhaastatteluun Suomen Turkkuse vähän ennen äitienpäivää. Samallakos sitä sitten katsastaa äidit ja isoäidit.

Työn saanti Suomesta on ihana ja kamala ajatus.
Täältä pois pääseminen ja tauon ottaminen ei kuulosta yhtään pahalta. Puoli vuotta tai vuosi kuulostaa erittäin inhimilliseltä. Samalla asuisin (toivottavasti) ensimmäistä kertaa elämässäni ihan yksin. Toisaalta kukaan ei söisi jääkaapista kaikkea tyhjäksi , ellen minä itse. Toisaalta sitä kaappia ei myöskään kukaan muu täyttäisi.
Samaan aikaan pelkään uutta sosialisoitumista. Mulla ei ole Turussa käytännössä ketään. Pelkään myös elämää työn jälkeen. Pitäisikö sitten vielä könytä takaisin tänne?
En osaa arvioida, mitä puoli vuotta tai vuosi muualla tekisi suhteelle. Ehkä siitä löytyisi osviittaa?

Valvottuani koko yön ajatusteni kanssa olen entistä enemmän solmussa.