Tänään tunsin itseni ensimmäistä kertaa kuukausiin niin normaaliksi, että olisin saanut opiskeltua. Sen sijaan että olisin edistänyt akateemista loppututkintoani, olin mielenterveysomainen. Kainalo ja syli on tänään olleet kovasti kysyttyjä.

Paitsi että en ihan aidon välittämisen takia haluaisi vain mennä tilanteesta pois ja jatkaa transnationalismiteorioiden tankkausta, on itselläni vielä erittäin tuoreessa muistissa muutaman viikon takaiset hetket, jolloin aikaa ja sopimista kysymättä tungin kainaloon, koska se nyt vaan oli se ainoa oikea paikka.

Yöllä lukemisen sijaan pitäisi muistaa, etä itselläkään ei vielä ole burn-out kaukana takan a ja nukkua.