Yksi uuden vuoden toiveistani ei toteutunut.

Tyyppi on vältellyt mua parhaan taitonsa mukaan kolme päivää, kunnes tänään sain hiasta kiinni. Ennen joulua, jolloin itse olin vielä todella pohjalla, tyyppi antoi ensimmäisen maniavaroituksensa ja kerroin huolissani, että en tiedä, jaksaisinko sitä. Itse tarvitsin kolme kertaa päivässä muistutusta, että lääkkeet pitäisi ottaa, eikä ruoka pakottamatta maistunut. (Olotila on nyt parempi, mutta ei edelleenkään hyvä.)
Väärinymmärrysten luvatussa maailmassa (kauan elämöön ei-äidinkieliset suhteet!) Tyyppi ehti käsittää sanomiseni välinpitämättömyytenä ja tilanteen pari päivää sitten kärjistyessä veti oven kiinni ja linnottautui sisälle.

Tämän hetkinen diagnoosi on epätyypillinen mania, maaninen psykoosi ja depressio. En osaa lainkaan kuvitella, mitä tulemaan pitää. No ehkä vähän. Maniaan kuuluva aggressiivisuus, psykoosiin kuuluva vainoharhaisuus ja depressiolle tyypillinen ahmiminen on kaikki nähtävissä.
Miten ihmeessä täsä pitäisi luovia läpi?

JA SIT VIELÄ OHARI LOPETTI!

Pakona todellisuudesta vajoan Jenny Nimmon Charlie Bonen pariin. Erinomainen korvike Harry Potter - puutteisille ja loistava pako tenttikirjojen (ja *huoh* Tyypin) isosta pahasta maailmasta.