Pitkinä depressiivisinä päivinä ja viikkoina olen kahlannut läpi äidinkielisiä kirjoja ja saksalaisia teinilehtiä. Molemmat voi parhaillaan olla eritäin viihdyttäviä.

SKS:n julkaiseman Juhani Ahon Papin tyär / Papin rouva - kirjan ehdoton valio löytyi liitteestä, jossa kriitikot kertovat, miten kirja olisi pitänyt kirjoittaa, ja millainen Ellin olisi pitänyt olla vastatakseen kansan toiveisiin ja peilatakseen modernin suomalaisen naisen kuvaa. Ahon vastaus kriitikoille tulee pseudonyymin takaa: mies kritisoi kriitikkoja ja kirjoittaa kirjaan uuden lopun.

Pidin jo lukioaikana Johanna Sinisalon Ennen päivän laskua ei voi-kirjasta. Suomi-instituutista löytyi Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita ja viimeistään nyt olen aivan myyty. En tiennyt voivani pitää scifistä, mutta ihna Johanna tekee kaiken mahdolliseksi! (Ihana saksismi. Macht alles möglich, joo...)

Olin ehtinyt unohtaa Olivia Harrisin, John V. Murran (joka näköjään on kuollut), Tristan Plattin, Antero Klemolan, Vandana Shivan, P. Gregorio Iriarten ja muiden hemmojen viettelyksessä, miten ihanaa on lukea lukemisen, ei sisäistämisen takia.

Lukemisen lisäksi jatkan hausfrauelämää. Keittiö on tip top, eilen leivoin pullaa, toissapäivänä väkersin valkosipuliperunoita, vähän sitä ennen komen ruokalajin aterian ja vegaanisen kahvikakun. Kämppikset valittavat liikakilojaan. Nyt väsään quinuakeittoa ja huomenna lupaan vilkaista taas jotain oikeasti hyödyllistä yliopisto-opusta.

Suomeksi sanottuna energiaa aina välillä jo on, mutta sitä ei voi vielä kanavoida.