Joskus ei ole helppoa nähdä eroa oman ongelman ja kommuunin ongelman välillä. Itsekin varmasti peilaan toisinaan tuntojoni liian tarmokkaasti yhteisöön ja olen vankasti sitä mieltä, että yhteisö on onneton, kun itseasiassa itselläni menee huonosti. Sitä vaan en huomaa.

Jokunen viikko sitten vieraana oleva eteläeurooppalainen kutsui koko talon syömään, koska halusi tutustua meihin paremmin. Samalla ilmoilla nousi kysymys mahdollisesta pysyvästä asumisesta. Loppupeleissä moni sanoi painavan einsä. Huomattavan monen oli vaikea kuvitella asuvansa ihmisen kanssa, jolle minkäänlainen EI ei päivittäisessä kanssakäymisessä riitä.

Asiasta nousi myöhemmin meteli. Suutuksissaan eräs kämppiksistä heitteli rasismisyytöksiä suuntaan jos toiseen, eikä nähnyt minkäänlaista ristiriitaa siinä, että kategorisoi yhdessä lauseessa latinalaisamerikkalaiset ja espanjalaiset iloisiksi ihmisiksi, joilla on energiaa ja ihana luonne (Heikki kirjoittaa sopivasti lisää aiheen vierestä.). Kyseisen kämppiksen on stressin takia vaikea kestää pettymyksiä ja niinpä yhteisö on syyllinen.
---
Lämpötila 14,6. Lämmitys laitettiin tänään päälle, mutta ei toimi vielä täällä meikäläisen periferiassa asti.