Tunnen harvoin itseni syyttömäksi, kun joku osoittaa sormella. Tällä kertaa kuitenkaan mikään ei ollut mun syytä.

Tyypin lähdettyä töihin jäin katselemaan minulle uusia jaksoja sarjasta Mullan alla. [Tähän kuuluisi vähän hehkutusta jos olisin vähemmän kypsä.] Parin jakson jälkeen Sähkömies tuli kertomaan, että sähköt on menossa poikki ihan just. Yhteistuumin yritimme sammuttaa Tyypin tietokoneen vielä ennen sähkökatkoa. Kuvittelimme onnistuneemme. Kumpikaan meistä ei nimittäin ole syntynyt linuxia käyttämään.

Monta tuntia myöhemmin, muutama minuutti sitten huoneeseeni ryntäsi koputtamatta myrskyn merkki, jonka kohtalaisen nopeati tunnistin Tyypiksi. Tietokone oli rikki. Kaputt. kaikki, varsinkin minä ja sähkömies ollaan syyllisiä ja niin edelleen. En ole nähnyt Tyyppiä ikinä, koskaan yhtä vihaisena. Leijonaemo tai nälkeinen karhu ei ehkä vertauksessa olisi kaukana.

Mahtaa olla vaikeaa elää näin intensiivisessä suhteessa tietokoneensa kanssa.