Penskana sain aina automaattisesti matikan ns. kokeista kympin. Ensimmäinen tupsahdus nenälle maksoi puoli numeroa, koska ymmärsin tehtävän väärin. Trauma oli sen verran suuri, että muistan vieläkin, että tahtävä oli suullinen ja siinä piti laskea valkoisia ja ruskeita kananmunia.
Kun kolmannella luokalla tehtiin sitten ns. oikeita kokeita, iski paniikki. Matikasta olin aina selvinnyt loogisella päättelyllä, mutta biologiassa piti oikeasti osata jotain. Kesti alle kymmenen vuotta ymmmärtää, että itseasiassa nimen omaan ulkoa opetteleminen ei ole sitä oikeaa osaamista.
Saksassa saa erilaisia arvosanoja. Yksi Kämppis oli lapsena uhannut itsemurhalla, jos saa asteikolla 1-5 (vitonen hylätty) kolmosen. Itse ymmärsin hellittää vahintään-ysin vaatimisesta lukion pitkän matikan ja saman mittaisen saksan kanssa. Myöhemmin Saksassa ymmärsin hellittää kielivaikeuksien takia. Nyt osaan toisinaan ottaa rennosti jo ihan muutenkin.
Ei riitä, että vaadin itseltäni. Kun serkku oli viiden, eikä vieläkään osannut lukea (itse opin vähän vajaa neljän vanhana), yritin pakko-opettaa lapselle lukemisen jalon taidon. Taisin onnistua ainakin aakkosten ja kaksikirjaimisten tavujen kohdalla.
---

Meillä kotona asuu reippaasti ihmisiä. Meistä alle kymmenen on naisia (lapsilla ja ilman), mikä tekee neljänneksen populaatiosta. Olemme yrittäneet löytää ihan kaikkea muuta, paitsi hetskumiehiä jo puolentoista vuoden ajan. Etsintä ei oikein tuota tulosta. Koska naisia on niin vähän, eivät naiset halua muuttaa taloon.
Viimeisin hylkäys tehtiin vielä-tytölle, jolle olisi ollut tärkeää asua naisten kerroksessa ja pitää viikottain naisten kokous. Separatistinen suunta ei ottanut tuulta alleen meidän alle kymmenen joukossa, joten yhteisymmärryksessä vielä-tyttö etsi muualta kämpän.
En tiedä, mistä kukaan repisi aikaa ylimääräiselle kokoukselle. Viikottainen plenum (3h), talous-/raksa-/biletyöryhmä (2h) ja uusien kämppisten etsiminen (3h) on jo alle kymmenen tuntia. Lisäksi päivä raksaa/toimistoa ja satunnainen bileiden organisointi tekee toiset alle kymmenen.
---
Seuraan alle kymmentä blogia, joilla on alle kymmenen tilaajaa. Kyy-yllä, Matonen innoitti meitsin tähän jo aika kauan sitten, mutta jotenkin toteutus on jäänyt. (JK, eli PS: Hitsi, alkuperäinen toteutus oli 25 lukijan blogit. Mitäs pienistä.)

Munasolun luovutus - blogi on jo nimessään aika kaiken kertova. Alunperin tutustuin aiheeseen Hella ja nyrkki - zinessä, jossa Hilu kertoi omasta luovutuksestaan. Silloin olin vakuuttunut siitä, että minäkin vielä joskus... Epilepsia-diagnoosin ja yli puolen vuoden raskautumisen yrittämisen jälkeen olen kuitenkin päätynyt lopullisesti siihen, että ei ne mua ota, vaikka haluaisinkin.
Sara-Sofia ei ole päivittänyt kohta kuukauteen. Saas nähä.

Heikin omaa blogia aloin lueskella satunnaisesti gradua vääntäessä ihan (muka) vaan kollegiaalisessa mielessä. Heikki on aika monesta asiasta oikeaa (eli minun kanssani samaa) mieltä.

Villen Kotimatkalla on vähän sosiaalipornoa. Ei mua niinkään se ero kiinnosta. Lähinnä etsin aina välillä vinkkejä siitä, miten Inti wara yassilla menee (ketsuaksi inti on aurinko ja wara lannevaate tai uimahousut. Mitä yassi tarkoittaa, on arvoitus). Inti wara yassi yrittää hoitaa eksoottiset  ex-lemmikit takaisin luontoon. Varsinkin erilaisia apinoita riittää joka sormelle ja jokaikisen vapaaehtoisen hoivattavaksi.
Minulle riitti vierailu, kaveri taas lähti puistosta saatuaan dengue-kuumeen.
---

Lämpötila ei sentään ole alle kymmenen. 13,2 riittää sekin.