Raksan jälkeen sain murua rinnan alle ja tarkoitus oli pikaisesti hypätä suihkuun ja siitä sitten suomivieraan kanssa muutamalle juomalle. Kerätässeni suihkukamppeita puhelin soi:
Samalla mullan alle katoaa toiseksi viimeinen vielä elävästä neljännen sukupolven sisarussarjasta ja pala Suomalaisen Miehen historiaa.

Poikana Suomalainen Mies halusi tietää, sattuuko kirveellä lyöminen. Suomalainen Mies asetti sormen pölkylle ja Sisko löi. Sattui. Sen verran, että seuraavat 80 vuotta piti pärjätä yhdeksällä ja vähän päälle sormella.

Sotatrauman juuri ja juuri täysikasvuisena saatuaan Suomalainen Mies oli pään hoidossa, mistä ei puhuta.

Muiden kaltaistensa tavoin Suomalainen Mies kätki aseen, mielestään vintille, mistä sitä ei kuitenkaan etsimällä löytynyt. En oikeastaan ole varma, onko kyseessä varsinaisesti asekätkentä, vai oma-aloitteinen "isänmaan puolustus".

Suomalainen Mies olisi mielellään nainut lapsensa äidin. Kahta sisarusta lukuunottamatta koko perhe pisti hanttiin ja poika maksettiin äidille pois. Olisi pian muuten häpäissyt perheen, köyhempi kun oli. Suomalaisen Miehen pojasta ei koskaan puhuttu avoimesti, vaikka suvussa asiasta tuli julkinen salaisuus. Kun Suomalainen Mies yli vuosi sitten joutui sairaalaan, vaari sai vihdoin serkkunsa puhelinnumeron. "Se on paras serkku, mikä mulla on ikänä ollu."

Suomalaisella Miehellä ei ikinä ollut kipuja. Ei kaaduttuaan avotakkaan päissään, ei sairastaessaan munuaistulehdusta, eikä kuollessaan. Hoitajat lisäsivät kipulääkkeitä tuntosarvien mukaan, kunnes keskiviikkona Suomalainen Mies alkoi saada morfiinia viimeisten päivien helpotukseksi.

Perjantaina Suomalainen Mies nukkui pois. Poika ei ehtinyt huonon sään ja lyhyen varoajan takia paikalle. Itse en ehtinyt lähettää korttia ja kiittää saamastani viidestäkympistä.

Toivottavasti hypoteettisessa taivaassa saa viljellä maata ja juoda tarpeen mukaan viinaa.