"Andit" on vähän niin kuin "eurooppalainen kulttuuri". Andit riittää chilestä Ecuadoriin ja Kolumbiaan. Erilaisia alkuperäiskansan statuksella kulkevia ihmisiä ja ihmisryhmiä aymaroista uruihin ja toisaalta eurooppalaisten jälkeläisiä kansoittaa alueen kyliä ja kaupunkeja. Yleistyksiin törmätessäni kiristelen aina ihan hiukka takahampaita.

Itse elin kylässä, jossa pääelinkeino oli quinuan viljely. Vähän kauempana kasvatettiin laamaa ja toisaalla perunaa. Naapurikylä elää kalkista, vähän kauempana on hopeakaivos. Pohjoisen urut elää kalastamisesta ja tarpeeksi samaan suuntaan mentäessä törmätään Oruroon, joka elää quinuan markkinoinnista. Kauempana La Paz on nykyinen hallintopääkaupunki. Lisätään vielä soppaan Titicaca, joka elää turismista ja jäljelle jää kysymys: Mitkä andit? Tai: Mikä altiplano?

"Altiplanolla eletään hyvin samalla tavalla kuin tuhansia vuosia sitten" on myös lause, joka saa kylmät väreet hiipimään selkäpiitäni pitkin. Tuhansia vuosia sitten suurimmalla osalla alueesta viljely ja laaman kasvatus ei ollut missään nimessä samalla tavalla mahdollista. Samoin aylluun perustuva vaihto on huomattavasti myöhempää perua.

Mitä tästä opimme? Turistiopasta - varsinkaan jos kyseessa on autokuski/kokki/opas ei ole ihan pakko uskoa.


Koska Marri lukee satunnaisia blogeja voidaan päätellä, että itseasiassa neidin pitäisi paahtaa vihreän vallankumouksen parissa torstain tenttiin.