Neljännen kerroksen vessa alkoi tällä viikolla haista oudolta. Jotenkin olisi ollut loogista, että joku on kotiuduttuaan oksentanut vessaan, jonka vetäminen hoidetaan sangolla, ja kaatanut huonosta kunnostaan johtuen liian vähän vettä päälle.
Toissapäivänä tenttiä pakoillessa ja kotiäitiä leikkiessä keksin sitten kaataa pensseleiden pesun ohella 40 litraa vettä pönttöön. Tunnin päästä pyykkejä pesuun tuodessani totesin, että toimenpide ei auttanut.

Laitoin pesukoneen päälle, hain jätesäkin ja aloin etsiä syyllistä. Roskis ei haissut tarpeeksi. Vessanpöntön perusteellinen puhdistaminen ei auttanut asiaa. Lattialla lojuvat nihkeät vaatteet ei haisseet omituiselle. Lopulta kurotin pesukoneen taakse.
Pesukoneen takana lojui kaksi villaista peittoa, eli vilttiä tai filttiä, kuten kotoa on pieni ihminen oppinut. Molemmat kasvoivat neljää erilaista hometta ja samantien seinäkin oli saanut kasvustosta osansa.
Heitin kaiken katsomatta pois, kuivasin lattian ja kävelin suuremmin koputtelematta kämppiksen huoneeseen hakemaan tupakan. Nyt tiedän, mitä tarkoittaa hermosavu.