Surffailin pitkästä aikaa läpi blogeja ja jäin kiinni Äitiin, joka ei ole ihan varma Reilun kaupan ja luomun maailmaapelastavista vaikutuksista.

Olen viettänyt ensin liian monta vuotta opiskellen "kehitystä" ja siihen liittyvää problematiikkaa.
Käytännön Reilut (TM) ratkaisut tulivat tutuksi gradua kasaillessa ja vielä palkkatyön ohessa aiheeseen perehdyttyäni olen päätynyt kaiken maailman leimojen karttamiseen. Jos omaatuntoa saa kaupasta rahalla, on syytä olettaa matkan varrella liian monen keksineen omantunnon myyvän niin hyvin, että ketjun alkuun ei edelleenkään putoa rippeitä enempää.

Lainailen ja kommentoin.
"Miellän esimerkiksi reilukauppatouhun niin pieneksi näpertelyksi, ettei sillä ole ratkaisevaa vaikutusta ihmisten tilanteen parantamisessa. Paljon oleellisempaa olisi minusta saada vastuullisuus osaksi “tavallista” liiketoimintaa."
Reilu kauppa leimalla muuten kirjoitetaan isolla ja erikseen. Kyseessä on brändi.
Reilun kaupan merkin saa lopulta marginaalinen osa tuottajista, mikä aiheuttaa eriarvoisuutta pahimmillaan yhteisöjen sisällä.
Suuret tuottajat voivat samalla sopivasti pestä imagoaan vihreämmäksi ujuttamalla valikoimiin tuotteen tai pari leimalla tai kehittelemällä oman Tosi Reilun merkin.
Näpertelystä kitkerintä on se, että Reilun kaupan lisä ei todellisuudessa sekään maailmanmarkkinahinnan lisänä aina riitä kattamaan tuotannon kustannuksia. Eikä ole taattua, että yhteisöille tarkoitettu osuus todella päätyy yhteisön itse hallinnoitavaksi.
Reiluus osaksi liiketoimintaa? Tämä on kapitalismia. Ei tässä ole mitään reilua.

Luonnonmukainen viljely on yksinkertaisesti liian tehotonta, jotta sen avulla voitaisiin ruokkia kaikki maailman ihmiset.
...jos on pakko syöttää kasvit eläimille ja syödä vasta ne tehotuotetut elukat.
Ruuan riittävyys ei ole ongelma, vaan sen jakautuminen miten sattuu.

Minulle luomussa on ollut melko elitistinen leima. Länsimaiden hyvin toimeentulevilla on mahdollisuus ostaa terveellisyyttä tai hyvää omaatuntoa luomulaarista vaikka suurimmalle osalle ihmiskuntaa riittävän ja turvallisen ruuan saaminen on pelkkää haavetta.
Paljon elämässä täällä Pohjoisessa on elitististä. Meillä on aikaa sairastuttaa psyykkeemme, hommata diagnoosi ja hoitaa ongelmaa.
Meillä on mahdollisuus shopata marketissa, jonka valikoima on niin tuoretta, että roskiksestakin voi vielä ongelmitta hankkia ruokansa (kunhan ei jää kiinni).
Mietin, mitä tarkottaa "riittävä ja turvallinen" ruoka? Mietin kolmea kuukauttani maailman katolla, joiden aikana popsin lähes pelkästään quinuaa, perunaa, laamaa ja porkkanaa ja voin paremmin, kuin kotona Euroopassa.

Olen ratkaissut oman kulutusongelmani ryhtymällä mahdollisimman pitkälti kulutuskarkuriksi. Mikä ei tarkoita sitä, ettenkö säännöllisesti retkahtaisi fazerinsiniseen tai muuhun yhtä turhaan. Dyykaaminen ja jätteiden kerjääminen riittää melko pitkälle. Ja sen lopun voi hankkia ilman merkkiä reilusti mahdollisimman paikallisilta tuottajilta.
Aika tähän löytyy siitä, että työ on puolipäiväistä a rahat siitä, että niitä ei oikein tällä tavalla saa kulumaan.