Olen mielenkiinnolla seurannut Anna-Jon näkökulmia Libanonista. Mieleen tulevat omat reaktionia Bolivian tilanteeseen ennen viimeistä "vallankumousta", joskin omaa pakkaani sekoitti vielä tieto varatusta lentolipusta ja aikataulutetusta tutkimussuunnitelmasta.

Jotankin pakkaa sekoitti Anna-Jon mielenkiintoinen määritelmä "eurooppalainen ammattimainen mielenosoittaja-anarkistipummipaska". Varsinkin kun kyseessä on "epädemokraattinen roskasakki" jonka kanssa tekemisissä olemisesta "idealismi kärsii".

Eli siis kuka? Olenko minä "niitä"?

Kuka on eurooppalainen?
Asuinpaikka? Lähtömaa? Kansallisuus?
Joka tapauksessa: kyllä.

ammaattimainen (mielenosoittaja-anarkistipummipaska)?
Jos olen asian ammattilainen vihkiytymällä sille (näistä mistään edellämainituista kun ei saa tutkintoa, eikä palkkaa): kyllä.
Jos elämään ei saa tämän toimintakentän ulkopuolelta mahtua muuta: en.

mielenosoittaja
Massoina paikasta A paikkaan B kulkevan joukon jäsen, joka on sillä hetkellä mielestään oikeaa mieltä?
saunnaisesti

anarkisti
semi-

pummi
Suomen valtio rahoittaa elämäni.

paska
Viimeksi kämppiksen 7-vuotiasta kouluun viedessäni kuulin: "du bist Scheisse!" Sillä hetkellä myös tiesin tytön olevan oikeassa.

epädemokraattinen
Mitä demokraattisemmin saksalaisittain hommia yritetään hoitaa, sitä enemmän byrokratiaa saadaan pystyyn. Byrokratian läpi on vaikea nähdä ja systeemistä tulee epädemokraattinen.
Tein viimeksi 20 minuuttia sitten näennäisdemokraattisessa yhteisössäni diktaattoripäätöksen ja tunti sitten punoin suunnitelmia ihmisen selän takana [shame on me]. Jos en ole täysin demokraattinen aina ja kaikkialla, olenko epädemokraattinen?

roskasakki
huonosti pukeutuva, satunnaisesti suomalaisittain viinaa ottava ja aina persaukinen. Enköhän.

Jos voin vastata kaikkeen voittopuolisesti myöntävästi, riittääkö minun kohtaamiseni siihen, että ihmiseltä häviää idealismi?
Häviääkö usko enemmän, jos minut kohtaa kotona kaltaisteni seasta?

Miksi en tunnista ihmisiä kuvauksesta, vaikka tiedän, että Anna-Jo kuvaili 80% sosiaalisesta ympäristöstäni?
Ja missä niin pahassa paikassa tämä massa on tullut vastaan, että siitä jääneillä traumoilla ihmiset on pummeja, paskoja ja roskasakkia?

En oikein tiedä, pitäisikö nyökytellä ymmärtäväisesti, napata herne nenään vai naureskella kuvaukselle.