Jos aamu alkaa kello 6 sillä, että mukava vähän alle 4-vuotias puhaltaa korvaan ihan vaan katsoakseen, olisinko jo hereillä, ei luulisi päivään mahtuven muuta, kuin väsymystä ja leveää hymyä.
Mutta ei...
Jos olisin jättänyt käymättä
Viistolla Pinnalla en olisi eksynyt
Aamulehteen.
Aamulehdessä oikeusministeri Braxia on haastateltu ja otsikossa todetaan demokratian tipahtaneen
banaanivaltiotasolle.
Paitsi että riemastun tietenkin taas siitä, että meidän sikahieno suomalainen demokratia on jotenkin "ylempänä", on pakko todeta, että totta toinen puoli.
Ja sitten korvaamaan banaaneita esimerkiksi metsäteollisuuden tuotteilla ja firmoja haluamillanne vaihtoehdoilla. Mutta tätä ei Brax/ Ammulehti ajanut takaa.
"Alle puolet suomalaisista pitää demokratiassa elämistä erittäin tärkeänä. Nuorten usko omiin vaikuttamismahdollisuuksiinsa on Euroopan huonointa."
Mietitääs... Alle 30-vuotias on yleensä nuori, eli oletan, että puhutaan minusta.
Jos äänestäisin, äänestäisin toden näköisesti ehdokasta, jolla ei ole mitään saumoja mennä läpi. Ääneni siis menisi pienelle puolueelle, joka käyttäytyy sitten ryhmänä eduskunnassa.
Nykyään tosin kansallisen tason päätännän raamit on ihan jossain muualla. Suomen ääni EUssa ei kuulu, varsinkaan, jos sitä ei oikeastaan edes haluta käyttää, että ei vaan vaikutettaisi hankalalta.
Toinen lempiesimerkiini on IMF, missä Suomi jakaa 164 muun valtion kanssa 29,14% äänistä.
Olen "alle puolet". Eläisin paljon mielummin
kommunalismissa. Näennäinen demokratia ei todella ole ihan ykkösvaihtoehto.
"Braxin mielestä suomalainen yhteenkuuluvuus eli sosiaalinen pääoma on rapistumassa."
Brax on tainnut lukea
kommunitarismista. Lie keskittynyt
Putnamiin ja kavereihin. Minäkin. Todettiin esimerkiksi yhdessä tutkimusharjoittelussa, miten hienosti rasistinen ilmapiiri tukee kommunitarismia tietyissä Berliinin kaupunginosissa.
Tiedoksi Braxille ja toimittajalle: yhteenkuuluvuus ei ole synonyymi sosiaaliselle pääomalle.
"Meillä on laman lapset -ilmiö. Se on se joukko, jolla on pätkätyömarkkinat ja työttömyysjaksoja. On paljon viitteitä, että usko äänestämällä vaikuttamiseen on heiltä katoamassa."
Ei näin. Ei voi olettaa keuhkotaudin johtuvan suomenhevosista vain, koska molempia oli paljon 30-luvulla.
laman lapset on tosiaan niitä, jotka tekee pätkätöitä, mutta EI siksi, että olivat lapsia laman aikana, vaan ihan vaan siksi, että meillä nämä työmarkkinat on laman jälkeen kehitetty tällaisiksi.
Ajattelin jo optimistisesti, että joku varmaan on kommentoinut jotain fiksua, mutta lopetin lukemisen jo ensimmäiseen. Olisihan tämä tosin pitänyt jo
muuta(kin) lukeneena ennakoida:
"Totta on varmaan sekin että laman jälkiä tässä korjataan. Pidän pääsyyllisenä kuitenkin yli-individualistisia ideologioita (joista tämä "anarkismi" on oiva esimerkki), jotka rapauttavat yhteisöllisyyttä ja antavat mielikuvan ettei "virallisilla" kanavilla ole mitään virkaa vaan oikeus on otettava itse."
"Työmies, opi aakkoset! SE EI RIITÄ, mutta opi ne." Kehottaisin vaikka aloittamaan wikistä ja sitten voi lukea ihan oikeita kirjoja.
Kun klikkailin edelleen Hesariin asti ja olin valmiiksi kypsänä, provosoiduin
World Visionin kummimainoksesta:

Olen todella allerginen sille, että ihmiset "auttavat" lapsia jossain. Vaikka summat olisivat pieniä, eriarvoistuminen varsinkin pienissä yhteisöissä tapahtuu helposti ja tässä vielä sopivasti lisätään molemmin puolin tunnetta siitä, että me hyvikset täältä pohjoisesta autellaan vähän teitä raukkoja siellä etelässä.
Tiesittekö muuten, että:
"Huom: Kummi on englanniksi "sponsor" ja kummilapsi "sponsored child". Espanjaksi kummi on "patrocinador" (mies) tai "patrocinadora" (nainen). Kummilapsi on espanjaksi "niño apadrinado" (poika) tai "niño apadrinada" (tyttö)."
Eli: sponsori - sponsoroitu lapsi. Espanjaksi sana vielä kalskahtaa kovasti kolonialismille. Tämähän kuulostaa jo paljon rehellisemmältä kuin suomen sanan "kummi" käyttö.
En siis vielä lukenut sitä hesaria. Enkä ole ihan varma, pitäiskö.